Lirama

Ne varsin valehtelevat,
tuiki tyhjeä panevat,
jotka soittoa sanovat,
arvoavat kanteletta

Väinämöisen veistämäksi,
Jumalan kuvoamaksi,
hauin suuren hartioista,
veen koiran koukkuluista.

Soitto on suruista tehty,
murehista muovaeltu:
koppa päivistä kovista,
emäpuu ikipoloista,

kielet kiusoista kerätty,
naulat muista vastuksista.
Sentä ei soita kanteleeni,
ei iloitse ensinkänä,

soitto ei soita suosioksi,
laske ei laatuista iloa,
kun on huolista kuvattu,
murehista muovaeltu.