Lirama

Kärsivan rukous
Tuskissasi jaloissani ryömit
Armoa anoen
Vuodattaen verta tuhansista haavoistasi
jotka suolalla ja myrkyllä kyllästin
Ei ole armoa
Ei anteeksiantamusta
kun kasvojasi ilkkuen potkaisen

Kuka nyt on Herra
ja ketä on korkeuksiin katsottavan?
Kenen varassa on elämä ja kuolema,
kenen vihaa on nyt peljätävän
Kurjuutesi on onneni!
Heikkoutesi on vahvuuteni!

Mahdin alla taipuu kovinkin teräs
Pelossa katoaa syvinkin viisaus
Viimeinen isku
Raastaa sinusta elon rippeet
Ruumiisi häpäisen
ja hautaan kuolleeseen synnin maahan
Kerran taivaan valon ruhtinas
nyt ravintona matojen
Kun jälleen yöhäön palaan
on nimesi vaipunut unholaan