Lirama

Isä äiti sohvan jakaa
lapset metrilakua ja vauva huutaa
voi tätä elämänmakua
mä en jaksa enää
poks

Päiväkaudet pulloja
on kannettu sisään
nyrkit heiluu toiset sammuu
toiset tahtoo lisää
mä en jaksa enää
poks

Olen valaissut nuorenparin
kiihkeää kiimaa
rakkaus hetken sotii vastaan
maailman kylmää viimaa
mut kerran se ei jaksa enää
poks

Meillä on tv-ruutu
ollut päällä viikon
vanha nainen nukkuneena
viereen maksalaatikon
ja minäkään en jaksa enää
poks