Lirama

Ei ollut vaikeaa valita kaikkia niitä sanoja, jotka minun pitäisi
Saada sinut sanomaan
Omissa varjoleikeissäni
Rivien välissä, sana sanalta, kulta

Näetkö kuka olen?
Ulkona, missä mitään ei anneta anteeksi
Pieni mutta hyvin äänekäs osa minusta huutaa yhä perääsi...

Tarpeeksi hyvä oli tarpeeksi hyvää minulle
niin kuin sen pitäisikin aina olla
Särjit sydämeni kun se oli heikko
Luulen, ettei sinua oltukaan tarkoitettu minulle

Minulla oli unelma, jonka rikoit kierolla tavallasi
Yhä jättämässä minut? Ihan rauhassa, mutta mene pois
Älä vilkuta sitä valoa enää, kulta

Vuodenajat vaihtuvat
Olin kesä sydämellesi
Talvi houkutteli sinut pois useammin kuin yhden kerran
Nyt tiedän: olen vapaa

refrain:
Tarpeeksi hyvä oli tarpeeksi hyvää minulle
niin kuin sen pitäisikin aina olla
Särjit sydämeni ja minä suren yhä
Kuinka pääsit ylitseni?

Luulin aina, että tulisimme onnistumaan, löytämään tavan elää yhdessä
Säästit parhaan viimeikseksi, ja nyt on liian myöhäistä
Lasken sen päivän tunteja,
joka tuntuu kestävän ikuisesti

Sanoja ovien läpi
Sirpale särkyneestä ikkunasta
Löysin avaimesi lattialta
ja sydämeni, äkkiä, puhtaasti irtileikattuna

refrain

Tarpeeksi hyvä oli tarpeeksi hyvää minulle
niin kuin sen pitäisikin aina olla
Levität valheita minusta
Uskon, että sydämeni vuotaa