Lirama

Aivan tavallinen päivä
Kadut muuttuvat haudoiksi
Jäljet ovat pyyhkiytyneet pois
Etsintä oli turhauttavaa
Niin kylmä yö
He hävisivät taistelun kerran
Niin monet heistä ovat ulkona
Eikä kukaan näytä välittävän

refrain:
Eksyneitä ja niin yksin
Syntyneitä mutta kukaan ei tunne heitä
Jätettyinä oman onnensa nojaan
Unhodetut lapset
Et koskaan tule kuulemaan heidän nimiään
He kantavat kaikki syyllisyyttä
Nuorina, rikkoakseen nämä kahleet
Unohdetut lapset

refrain2:
He näkevät
He tuntevat
Uskovat
Aivan niinkuin mekin
He nauravat
ja he itkevät
Haluten elää täällä
Samalla tavalla kuin sinä ja minä

Ilmeettömät silmät
ovat liian väsyneitä hyvästeihin
Eivät ole koskaan tunteneet häpeää
tai pelänneet yksiäkään kasvoja
Niin kauan kuin on elämää
Toivo ei koskaan kuole

refrain

refrain2

Sen ei pitäisi mennä näin
Sen ei pitäisi mennä näin

Me näemme, me tunnemme, me uskomme
Aivan kuten sinäkin
Me nauramme ja itkemme
Haluten elää täällä
Me näemme, me tunnemme, me uskomme
Aivan kuten sinäkin
Me nauramme ja itkemme
Haluten elää täällä
Aivan kuten sinäkin