Lirama

Jo ilta tullut on
urut soi kylä nukkuu
vain vanhan holvikirkon muurit kuulee musiikin.
Soi parvelta nyt Bach
kaaret varjoihin hukkuu
on urkurina poika holvikirkon kanttorin.
Nyt tienoon valot kaikki jo silmänsä sulkee.
hän pyhäpuvussansa hiipii kirkkoon hiljaiseen.
Ja yöhön kesäiseen fuuga kauniina kulkee
Hän kanttoriksi aikoo vaikka soittaa itselleen.

refrain:
Jos kerran hän toisillekin soittaa näin saa.
Se unta on vielä mutta innostavaa.
Kun kerran urut soivat
Ja kellot huminoivat
Ne kertoa sen voivat mitä toivoi hän.

Taas sunnuntaina saa isä kanttori vuoron
On häät ja pauhu mahtava nyt kaikkialle soi.
Tuo poika toiveissaan kuulee laulavan kuoron
ja soinnut jotka taivaankaaren asti nousta voi.
Hän vielä nuori on mutta oottaa jo aikaa
kun kaikkialta kansaa saapuu häntä kuulemaan.
oi kuinka kunniaa vanhat holvit nuo kaikaa
hän toivoo että kauniina soi fuuga ainiaan.

refrain

Taas sunnuntaina saa isä kanttori vuoron
On häät ja pauhu mahtava nyt kaikkialle soi.
Tuo poika toiveissaan kuulee laulavan kuoron
ja soinnut jotka taivaankaaren asti nousta voi.