Lirama

Moneen tuoppiin jo kourani tarttua sai
Tämän kirjavan kulkuni tiellä.
Moni tuoppini hauskasti tyhjeni kai,
Kait se katkera ollut on niellä.
Joka tuopista jälkiä pöytään jää
Ja ne montakin muistoa säilyttää.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Moni tyhjeni seurassa ystävien,
Kuvat hilpeät vaahdossa kulki.
Monen muisto on kylmä ja murheellinen,
Suru suuni kun laululta sulki.
Jälki harmaa jos tuopista jäädä vois,
Paras maksaa on lasku ja mennä pois.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Toki tuoppini kuohussa välkkynyt on
Usein muisto niin lämmin ja hellä.
Tuopin sellaisen muisto on kuolematon,
Hyvä silloin on mulla, jos kellä.
Jälki tuoppini rattoisa silloin lie.
Se ei syytä, vaan herkäksi mielen vie.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Elon krouveissa vaihteluun tottua saa,
Tuoppi näyttää voi houkuttavalta.
Vaikka raikasta on se ja vaahtoavaa,
Sakan löytää voi kielensä alta.
Jälki pöydässä ilmoittaa mulle sen,
Että pettymysisku on melkoinen.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Mutta tuoppini tyhjennän, vaikka en voi
Kuohun laatua arvata aina.
Ilo ehkäpä tuopissa vaahtona soi,
Tuoppi silloin ei kourassa paina.
Tumman jäljen jos tuoppini pöytään tuo,
Tuoppi uusi jo ehkäpä kirkkaan luo.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.