Lirama

Taas joulu saapuu kuin usein ennen,
Mutta joulun lapsi on onneton.
Kun kerran vuodessa ohimennen
Me huomaamme, että joulu on,
Vaikka lapsi pyytää ja ojentaa kättä:
Anna palanen leipää, mun nälkä on.
Me ohitse käymme näkemättä
Tuon pienoisen, mi on koditon.

Taas seimen lapsi näin syntyy meille
Ja tähdet syttyvät taivaallaan.
Mut mitä meillä on antaa hälle,
Ken nälkään kuolevi majassaan?
Jospa yhdelle näistä pienimmistä
Edes palasen leipää vain antaa vois,
Niin silloinpa meidän sydämiimme
Myös joulumieli tulla jo vois.

Puutetta, tuskaa on kaikkialla
Ja synkät pilvet on päällä maan.
Ei joulun tähtikään taivahalla
Pysty silloin kirkkaana loistamaan,
Mutta jospa syttyisi nyt sydämiimme
Liekki joulurauhan ja rakkauden,
Niin silloin myös saisi joulun tähti
Tuon kirkkahimman loistehen.