Lirama

On voimakas halu elää, on voimakas halu juosta
Ja liukuovista kävellä maidonlämpimään yöhön.
On voimakas halu elää, kunnes voimat ehtyvät
Ja keuhkot märkänee, se viestii lopun saapuneen.

On halu astua pienestä ovesta pienen tontun eteen,
Pienen tiskin ääreen, pienen pikarin ylle, ja
Tekemällä pahaa itselleen, päästä eroon
Hänestä, ken väsymystään valittaa,
Kun kuorii hedelmää.

Ikäkaudet vaihtuu - kesäihottuma paranee täysin.
Mihin nuoruus menee? - No,
Kaislikkoon tuo salskea poika ainakin
Soutaa ruskettunut tyttö mukanaan.

On oikea hetki elää ja hankeen karistaa,
Muotoon jäätyneeltä vahaliinalta lumi varistaa ja

Muuttaa pieneen taloon hiihtoreitin viereen,
Sähkölinjan alle havumetsän sisään, ja
Kun pieni hiihtäjä eksyy sinne,
Jäljet piiloon lakaisen, otan ilmeen,
Enkä ole häntä nähnytkään.

Milloin ryhti muuttui ja alkoivat nämä
Ajatukset, joita ei ensin ollut?
Kankea lintu myllystä syrjään jyviä noukkii
Höyhenissään öljyä.