Lirama

Piilotin avaimet joilla rakkauden sydämen saa auki
Pitääkseni sinut minun suloisimmassa tuskassani ja kärsimyksessäni
Kaikki on epäreilua himossamme ja sodassamme
Pelastus oikean ja väärän tuolla puolen

Sydämissämme rakkaus jatkaa epätoivon liehittelyä
ja kulkee edelleen unissaan toivon ohi
Kaikki on menetetty tässä sodassa
Ja ainut mitä voimme tehdä on valitella ja itkeä surullisimman laulun tahtiin
Unissakävellen toivon ohi

Sammutan valon syleilläkseni pimeyttä
Jotta olisin lähellä mutta en tulisi sinuksi, kultaseni
Ikuisesti olemme eksyksissä sielujemme myrskyssä
Heijastuksia toistemme puutteisiin

Annoin periksi jo kauan sitten
Maalaten rakkautta karmiininpunaisella virralla
Veri ja toivo loppui kesken
Niin en maalaa sinua enää

Helvettini alkaa kymmenestä ja laskeutuu kehään
kuusisataakuusikymmentäkuusi
Ja sieltä ryömin Lusiferin kynsien alta vain viimeistä suudelmaa varten