Lirama

Tervehdys täältä unholan uljaat!
Jossa vain pimeä kuljettaa
Maksamaan aamuisen auringon lunnaat
Me olemme myöhäiset

Yö nostaa syliin, sylissään kantaa
Kuin neidon ylitse kynnyksen
Käy nokena vaahto vapauden rantaan
Me olemme
Me olemme niin myöhäiset

Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme,
me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan,
joka viluisella valollansa silitellen hiuksiamme harjaa

Se kirstuun lukittu, salvattu tuhanteen kertaan
Avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon
Ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa verta
Me olemme
Me olemme
Me olemme myöhäiset

Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme,
me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan,
joka viluisella valollansa hiuksiamme harjaa