Lirama

Pyysit mua rantakuppilaan taas saapumaan.
Samaan aikaan, samaan paikkaan sua tapaamaan.
Mut tällä kertaa sun silmät ei loistaneet,
Huulillas hymyä en nähnyt, kun istuit sä pöytään
Ja kerroit sun löytäneen elämää suuremman
Rakkauden.

refrain:
Jätit kylmän cappuccinon mun pöytään,
Kerran siitä maistoit vain.
Kuorit kerman meidän rakkautemme.
Mä kylmän kahvin juoda sain,
Sen juoda sain.

Miksi en mä nähnyt tarkemmin ja aiemmin,
Niin oisi tämä leikki päättynyt kai paremmin?
Ethän sä voi elää koko sun elämääs
Kermat vain kuorien. Täytyy sun kestää
Myös kirpeät maut, ennen kuin löydät sä
Suuren rakkauden.

refrain