Lirama

Kaikki kynttilät ovat palaneet loppuun
Lasi on tyhjä
Täällä ei ole muita kuin hiljaisuus
Sinulla ei ole paikkaa jossa olla
Mutta et ole oikeasti täällä, joten miksi
Yritän antaa jotakin mitä en koskaan saa?

Niin väsynyt, tiedän että kuulet minua
Välillämme ei ole muuta kuin viileys
Vuotanut kuiviin, suoneni ovat tyhjät
Sisälläni ei ole muuta kuin viileys
Jonakin päivänä heräät
Ja löydät itsesi yksin taakan kanssa
Niin traagista kun mikään ei riitä

Me kaikki olemme syyllisiä
Tänä yönä ei ole syytöntä
Me satutamme toisiamme tunteaksemme jotain sisällämme
Kuinka olenkaan yrittänyt antaa vaikka en itse koskaan saa

Niin kylmää
Kun olemme yhdessä välillämme on vain viileys
Hidasta, tiedämme että se on ohi
Sisälläni ei ole kuin viileys
Jonakin päivänä heräät
Ja löydät itsesi yksin rikkinäisenä ja yhä jäässä
Kun mikään ei koskaan riitä

Enkö jakanut pimeimpiä unelmiani
Enkö antannut sinulle kaikkeni
Ja nyt kehtaat katsoa minua silmiin
Enkä saa henkeä
Ei ole mitään jäljellä
Enkä saa henkeä

Niin kylmää, välillämme on viileys
Niin kylmää, se ei koskaan jätä meitä
Niin julmaa, välillämme on viileys
Niin julmaa, etkö koskaan päästä minua lähelle

Niin väsynyt, tiedän että kuulet minua
Välillämme ei ole muuta kuin viileys
Vuotanut kuiviin, suoneni ovat tyhjät
Sisälläni ei ole muuta kuin viileys
Jonakin päivänä heräät
Ja löydät itsesi yksin
Taakan, vahingon ja tappavan tyhjyyden kanssa
Sinä viilennät minut