Lirama

aremo inai no discord left in melody
kokoro fusagi no more pain left to feel

zankoku na hodo daremo iyasenai
mou hikari made mo me wo fuseta

ude no naka de kuzuresatta mujou ni akaku yakitsuku taiyou wa mou... mienai

nageki hateru no more tears for me to cry
yami ga terashi no more hope left to live

nemuri nakushita mimi nari tsuki sasu
nari yamanu akumu nanimokamo wo kurayami ni kaeteiku

tsuki yo daite terashite kure yozora no hoshikuzu sae mo utsusanai... kono me ga
ikiba no nai kono omoi ga kiete shimaisou na hodo kodoku dato tsutaete

sleep... samenai yume
mou ichido wasurekaketa sora wo...
shallow... howling... haze...

inori takaku negau sora e kurayami no saki no koe wo... ima wa sou shinjitai
dakara ikite... kizu wo daite... hikari karete mo kimi no yobu hou e mou(1) arukitai
ataerareta toki wo inochi no hi ga kieru made

Täällä ei ole ketään, ei epäsointua melodiassa
Sydämeni on tukittu ylös, ei enää tuskaa jäljellä tunnettavaksi

Se on liian raakaa, kukaan ei voinut parantua
Silmäni ovat peitetty valveilla, jopa valossa

Murentuen pois käsistäni, se on sydämetöntä, että en voi nähdä polttavaa punaista aurinkoa

Valitukseni loppuu, ei kyyneliä minulle itkettäväksi
Pimeys loistaa minulle, ei enempää toivoa jäljellä elääkseni

Olin uneton, surina lävistää minut
Painajainen loppuvasta pirinästä, kaikki on kääntymässä pimeyteen

Kuun syleilevä loiste pakenee, nämä silmät eivät heijasta edes tähtien pölyä öisellä taivaalla
Ikään kuin nämä ajatukset, joilla ei ole päämäärää katoaisivat kokonaan, siitä alkaen olen yksin, kerron sinulle

Nuku... unelma ilman heräämistä
Vielä kerran, aloin unohtamaan yötaivaan...
matala... ulvonta... usva

Pyytämäni rukous nousee korkeammalle taivaalla, nyt tahdon uskoa... vihje äänestä pimeydestä
Sen takia elän edelleen... syleile haavaani... ajatus valosta kuihtuu, haluan kävellä sinua kohti huutaen
kunnes aika, mikä on annettu meille, elämän liekki heikentyy