Lirama

Kisu, Sisu, Visu, Misu, neljä kissanpoikaa
Pyöriskeli, leikitteli kotipihallaan.
Äiti-mirri istuskellen katsoi leikkiänsä,
Kasvojansa pestessään hän neuvoi lapsiaan:

"Lapsikullat, leikkikää, mut älkää menkö jäälle,
Kevät- sekä syksyjää niin petollinen on."
Äiti-mirri työhön lähti, pienet karvapörrit
Leikkimään he jäivät koko joukko vallaton.

Miu, mau, miu mau, hah hah hah hah, miu mau,
Hah hah hah hah, miu mau, joukko vallaton,
Vaan äidin neuvot viisaat ne kohta unhoon jäi,
Ja järven rantaan juoksivat he kaikki peräkkäin.

Kisu, Sisu, Visu, Misu, neljä kissanpoikaa,
Kohta jäällä liukkahalla alkoi temmeltää,
Hetken vielä leikki kesti vekkuleitten pienten,
Sitten aivan yllättäen murtui alla jää.

"Miu, mau, miu, mau, auttakaa, oi miu mau",
Auttakaa oi miu mau, mirrit vaikertaa.
"Miks' äidin neuvoja me emme totelleet?
On kuolo siitä seuraus ja äidin kyyneleet."

Halli-koira silloin saapui niin kuin myrskytuuli,
Mirrit nosti avannosta viime hetkellä.
Mirrit kiitti Hallia, vaan tämä äkeissänsä
Haukkui heitä koko matkan kotiretkellä.

Äiti-mirri kyynelissään syliin heidät sulki.
Suloisimmat kyyneleet on onnen kyyneleet.
Kisu, Sisu, Visu, Misu, neljä kissanpoikaa,
Aidin neuvot jälkeen sen on aina totelleet.