Lirama

Ei ketään paikalla kuulemassa itkuasi
Ei ketään edes tajuamassa sinua arvokkaaksi
Mitä pelkäät menettää, kun sinut on jätetty yksin
Olen se, joka tekee sinusta sen mitä ikinä haluatkaan olla

En koskaan rikkonut hiljaisuutta, en koskaan rikkonut silmiä
Ei enää kirjoittamista, minun on pyyhittävä hänet mielestäni
Häntä rakastaminen merkitsee kuolemista, häntä rakastaminen merkitsee tuskaa
Babylon, olen tulossa, valmiina maineeseen

En usko rakkauteesi, polku epätoivon ruusujen yllä
En usko rakkauteesi, en piittaa vittuakaan ruusuista
En välitä hittoakaan ruusuista

Olet seisonut reunalla, kadonneena kärsimyksen ja hurmoksen maailmojen välille
Ota osasi poika saman tien, se kaikki on taivaan tarjoamaa
Hän ei välitä, koska heidän rakkautensa jakautuu
Mutta se kaikki on jätetyn rakkautta
Et voi erottaa heitä
Joten minun on irtauduttava

Pimeys kurkottaa kättänsä pelastaakseen minut kiroilultasi
Koska rakastamisesi oli haaskaamista, rakastamisesi oli tuskaa
Ei enkeleitä jäljellä houkutteluun, avaa portti

En usko rakkauteesi, polku epätoivon ruusujen yllä
En usko rakkauteesi, en piittaa vittuakaan ruusuista

Rakastamisesi oli veren vuodatusta, joten minun oli irtauduttava
Pimeys kurkottaa kättänsä pelastaakseen minut kiroilultasi
Koska rakastamisesi oli haaskaamista, rakastamisesi oli tuskaa
Ei enkeleitä jäljellä houkutteluun, avaa portti
Koska rakastamisesi oli haaskaamista

En usko rakkauteesi, polku epätoivon ruusujen yllä
En usko rakkauteesi, en piittaa vittuakaan ruusuista
En usko rakkauteesi, en usko rakkauteesi
Polku epätoivon ruusujen yllä, epätoivon ruusujen
En usko rakkauteesi, ei, en usko rakkauteesi
En piittaa vittuakaan ruusuista

Ei, en usko, en usko rakkauteesi
Rakkauteesi, ei, ei, ei, ei
Ei, en usko rakkauteesi