Lirama

Mitä puhuvat vieraat rakkaastani -
Erämaaksi ne moukat kutsuvat tätä stadia ainokaista,
johon synnyin ja kasvoin, joka solullani
elin korttelikahakat, satamat, joissa soi laulu muista maista...

Ja vaikka sen kaduilla puhalsi viima,
ja talvi sen saartoi jäillä -
Sen keväällä herätti elävä kiima
ja elämän kaduilla näillä...

Mitä puhuvat vieraat kaupungista,
joka keväällä neidon viettelee tuonne tuuhean saarnin alle?
Erämaassa on keidas -
Sen antimista noina elokuun iltoina
pulppuilee tuhat runoa runoilijalle...

Niin rakastan sinua, kanssasi lähden taas iltakävelylle,
kun hopeinen syys-sade levittää viuhkansa
peltikattojen ylle...