Ei enää ole mitään neuvoteltavaa,
ei seliteltävää, ei puolusteltavaa -
Kun joskus haarautuu se valittukin tie;
eri suuntiin kohtalo vain meitä vie...
Valokuvat haalistuneet kertoo sen,
me keitä oltiin, ja ne hetket rakkauden -
Ja vaikka taakse kuvien me emme nää,
tiedämme: Se oli täyttä elämää!
Vuodet väistyy, eikä niistä kiinni saa -
Kaikki tässä on, muu vain kuvitelmaa...
Me rakastumme itseemme ja elämään,
kunnes hajoamme tyhjään tykkänään...
Mieli etsii jotain suurta suurempaa,
jonka kohta myydä voi, tai unohtaa -
Ja jälkeen taistelunkin, juuri tauonneen
pahan piiloista se alkaa uudelleen...
Elämä on suuri rauhansopimus,
josta jälkeen jää vain allekirjoitus -
Ja lapsi pelkää jossakin, kun ilta on:
Liekkimyrskyn alla orpo, osaton.
|
|
