Lapsena minäkin
Osasin olla näkymätön
Menin avaimenreikään
Seisoin vain hiljaa
Kunnes susikorvamies
Lähti pois
Vuosia myöhemmin
Olin kai jo kuusitoista
Ensi kerran huomasin
Etten mahtunut keinuunkaan
En hevosen sisään
En vaatekaappiin
Kultaisen äidin
Hameiden alle
Niin mun nivelet paukkui
Minäkin kasvoin
Korvasta korvaan leijui
Hämärää vettä
Hetken vielä mahduin
Kouluun armeijaan tai kirkkoon
Sitten en
Aika kului enkä pelännyt
Tein perheen ja ajattelin
Kun mä en enää kasva
Niin lapset kasvaa
Mun puolestani
Tein töitä ja rakensin
Vaimolle talon
Ostin tilavan auton
Aioin jäädä siihen
Ja omalla tapaa
Olla vapaa
16 ja 36
Hyvää syntymäpäivää meille
16 ja 36
Omin lupinsa rakastuneille
16 ja 36
Itsellensä antautuneille
16 ja 36
Omiin sydämiinsä kompastuneille
Tämä hotellihuone
On ruma ja ahdas
Sinä olet nuori
Alaston ja kevyt
Niin viaton
Ja musta tuntuu että
Ainoa paikka mihin
Enää mahdun
On sinun sisälläsi
Niin minä vasta
Elämäni tässä vaiheessa
Saan ensimmäisen vihjeen
Siitä mitä on kuolema
Se on sitä että kasvaa
Kasvaa ja kasvaa
Ja lopulta on vain yksi
Paikka mihin mahtuu
Ja sitten ei mahdu enää
Sinnekään
|
