Lirama

Poijan hevonen on lintu
Ja taivas on kumiseva maa
Veri kiälenpäästä nokkuu
Ja kipunat lyä kavioistaan

Reppuun sullottu on Raatteen tie
Ja Tauno Palon pää
Viinaa järvittäin ja murheen ies
Kun perheet kotiin jää
Pitkät yät jotka päättyvät
Sydäninfarktiin
Hallat vekselit ja konkurssit
Ja kaipuu enempään

Isän ruumisarkun lauta on
Poijalla kainalossaan
Sitä maailmalla raijaa
Se polokujansa kulukiessaan