Eksyivät he kerran meren rantaan
Lähtiessään kävelylle
Kallioilta nousi lintuparvi
Korkealle luodon ylle
Pian tuuli heitti heille
Kuin pilkaten
Taivaalta linnunsulan
Irronneen
Seisoivat he kaksin laiturilla
Pienen myrskylyhdyn alla
Ikuisen ja ainoon rakkautensa
Sinetöivät suudelmalla
Tuo ikuisuus kuin hetki
Se meni
Sulkaa jonka maasta poimi
Pitää tyynynsä alla
Päivät kantaa taskussansa
Sydämen vierustalla
Sulkaa jonka maasta poimi
Hoivaa muistelemalla
Yksin kulkee suruissansa
Elää uneksimalla
Linnut eivät tunne rakkautta
Lupausta, petturuutta
Linnut eivät toivon vimmaa tunne
Iloa tai katkeruutta
Siis miksi ihmisen saa
Se kyyneliin
Kun sulkaa pudonnutta
Hän katsoo
Kai se voi paidan alla
Vähän lohduttaa
Ja surun taakkaa auttaa
Hiukan kantamaan
|
