Illi - 1.2.3.
Nainen yksin pimeessä pohtii elämäänsä
Katsoo peilikuvaansa ja purskahtaa itkuun
Itsellensä vannottaa: "Tän täytyy olla rakkautta
niin kuin satukirjoissa, vaikka nyt sattuu"
(En voi valittaa)
Murheillani vaivata
(Vain pelottaa)
Taihtoisin paeta
(Aiheuttaa)
Rakkalleni mielipahaa
(Joten toivoa saa)
Jäljet peittää
refrain:
Ensimmäinen
Anteeks annetaan
Toinenkin
Pian unohdetaan
Villaisella
Kolmas painetaan
Niinpä loppuelämän oottaa huomista
Hiljaisuuden katkaisee
Avunhuuto pimeyteen
Kyynel vierii poskelle
Tunnottomalle
Viha, pelko, katkeruus
Hoiva, vietti, riippuvuus
Itsesyytös kietoutuu yhä syvemmälle
(On katumus)
Annathan sä anteeksi?
(Ja lupaus)
Parannan tapani
(Ja sovinto)
Tää on meille uusi alku
(Hän hymyilee)
Ja jäljet peittää
refrain (2x)
(Hiljaisuuden katkaisee)
- language
finnish- viewed
- 1992 times
- submit
- correction