Lirama

Linnut laulullaan meidät herätti,
Taivaanranta peittyi säteistä auringon.
Vierelläni ain sinut nähdä sain,
Kesäöin ja päivin sä olit luonani.

Miksi aina, kun onni hymyää, se katoaa pois?
Toistuu kohdalla unikuva tää, kuin totta se ois.
Alla vaahteran sävel suruinen yhä vielä kertoo, kuka on rakkahin.

Laulussani on sävel suruinen,
Ilo pois on mennyt kuin virvaliekit nuo.
Paljon odotin, paljon kaipailin,
Joutui päivä iltaan ennen kun huomasin.

Lehti kuivannut pihavaahteran on tallella vain.
Muisto kauneimman ensirakkauden on luonani ain.
Alla vaahteran sävel suruinen yhä vielä kertoo, kuka on rakkahin.