Lirama

Oma tiemme hyväksyä
Kaikilla on ahdistusta ja kaikilla on suru

refrain:
Meidän kaikkien on vaikeet oma tiemme hyväksyä
Kaikilla on ahdistusta ja kaikilla on suru
(2x)

Nuori nainen ahdistunut jo 23 vuotta,
kärsinyt jo pitkään maailman unettomuutta,
uni ei tuu eikä väkisinkaan halua,
joka aamu saa miettiä oliko se totta vai tarua,
nainen kokenut jo matkallaan paljon
tuntenut vain surun menetyksen arvon,
nuorempana poikaystävä kuoli keväällä,
sen jälkeen ei tiennyt mikä on enään tärkeintä,
kaikki suuret ja odotetut lupaukset,
petti myöhemmin vielä vanhempien odotukset,
ei tytöstä tullut ylioppilasta,
ei tytöstä tullut lääkäriä arvokasta,
tyttö asuu yksin isos vuokratalossa,
itkee illat ku on laskuja jonossa,
ryyppää paineet ja hukuttaa huolet,
turvautuu kirkkaaseen ku perus-suomalainen,

refrain (2x)

Tyttö on yrittänyt päästä yli keväistä,
yrittänyt paikkaa aukkoo ylimääräistä,
pokannut miehii, mutta kaikki kusipäitä,
tullut mieleen vanha poika joka oli tärkeintä,
toivo vaan saavansa uuden tilalle,
eikä kerkeisi ahdistaa itseensä pilalle,
toivo on kovaa, ja toivottavasti viel jaksaa,
elämä on perseest, mut miks kaikki jatkaa,
tyttö on hommannut uuden työn ja asenteen,
maksaa laskut, eikä juo huviksee,
ollut yksin pitkään, ja se sattuu,
tyttö kantaa siitäkin moitteettomasti vastuun,
odottaa kunnes oikee tulee sattumalta,
kyl sä tiiät, ku salama kirkaalta taivaalta,
kaikki menee joskus ohi kulkee tovi,
jättäkää tytöt rauhaa ja sulkekaa ovi,

refrain (4x)
Oma tiemme hyväksyä
Kaikilla on ahdistusta ja kaikilla on suru