Lirama

Mä istuin kahvilassa, hän katsoi mua silmiin,
Hän oli koko Ranskan kaikist kaunein neiti,
Mä en tiennyt hänen nimeään, en mitään hänestä,
mut, olin varma että rakkaus asuu hänessä,
sit tarjoilija tuli, toi hyvää viinii,
mä katoin häntä, sanoin kiitos, merci,
samalla huomasin, naiseni oli lähtenyt,
join viinii, sanoin itselleni et "Mä lähden nyt"

Juoksin ovelle, ulkona satoi kaikkialle,
onneksi tuohon katokseen mahtuu kaikki alle,
menin mä sinne, katsoin näkyykö häntä,
ihmistä, joka osaa korjata mun sydäntä,
hän näky kauempana, juoksin kun gepardi,
rakkauden kaupunki, nyt sitä tuplasti,
mä saavutin hänet, otin kädestä kiinni,
mietin itsekseni "Kiitos Pariisi",
hän katsoi minua, mä katsoin häntä,
mä en osannut kieltä, mut ei sen väliä,
mä painauduin häntä vasten, ja hän vasten minua,
sanoin "En haluu päästää irti sinusta, koskaan"