Lirama

Uivat venhot virran uomaa
Saaren vehmaan suojasta
Sotapurret sorjat Stenkan
Keinuu Volgan aalloilla

Ensi venhoss Stenka istuu
Idän impi polvillaan
Hän juo häitä viini virtaa
Aallot laulaa onneaan

Mielin karsain miehet soimaa
Vaihtoi meidät vaimohon,
Yhden yön sen kanssa lauloi
Miestä mennyttä jo on.

Miesten pilkka pistää mieltä
Atamaanin ankaran.
Kovin kourin nyt hän tarttuu
Tyttöön tummaan Persian

Kaikki annan säälimättä
Aarteheni kalleimman
Volgan rannoilla näin kaikuu
Sanat Stenkan mahtavan

Silmät maassa vierellänsä
Impi kuolon kaltainen,
Kuuli huudot humalaisen
Atamaanin ylhäisen

Volga, Volga äiti armas
Pyhä Virta Venäjän,
Etpä ole vielä saanut
Lahjaa Donin kasakan

Ettei oisi ristiriitaa
Kera miesten vapaitten,
Volga, Volga äiti armas
Sulle annan neitosen

Käsin voimakkain nyt nostaa
Stenka Rasin neitosen
Kaunottaren kassapäisen
Syöksee virran syvyyteen

Idän sorjan immen nielee
Volgan aallot ahnahat
Tyrmistyvät tylyt miehet
Vaiti seisoo kasakat

Vai nyt kehnot vaikenette
Mennään vaikka hornahan
Morsiammen sielumessu hei
Nyt veljet veisataan

Uivat venhot virran uomaa
Saaren vehmaan suojasta.
Sotapurret sorjat ohjaa
Yksin Stenka Volgalla.