Lirama

Olen liehinyt leskeä, morsianta
Olen hyljännyt ruususuun.
Retkillän' seurannut paholaista
Sen jälkiä enempi kuin muun.

Olen polkenut, kansia laivojen
Ja kuoleman pelkohon
On saattanut henget kapteenien
Minun veitseni ruostumaton.

refrain:
Tippaakaan en kehu mutta sellainen jehu
On Kalle Aaltonen.
Seuduilta sieltä pitää surun olla pois
Missä vain on Kalle Aaltonen

Kysy Friscossa, Hullissa, Melbourness'
Kysy Rio Janeiron tiell',
Sa kysy vaan noin niinkuin lystikses'
Eikö Aaltost' oo nähtynä siell'
Kysy joka kaupungiss' neekerien
Missä käynyt on Suomen »boys»
Ja näytä sitt' joukosta sellainen
Jok' ei kanssani ryypännyt ois'

Tippaakaan en kehu mutta sellainen jehu
On Kalle Aaltonen
Seuduilta sieltä pitää surun olla pois
Missä vain on Kalle Aaltonen

Sellaista »ladya» ei Lontoossa näy
Jok' ei astelis' vierelläin'
Ja missä vain puhe Kalle Aaltosest' käy
Niin »missit» ne sanoo: »Jasso, hän!»
Teehuoneen »geishat» ja palmikkopäät
Ja impyet Honolulun,
Sä kysy, missä mustan tai keltaisen näät
Kyllä varmasti muistavat mun

refrain
.
Kai kapallinen pieniä Aaltosia
On satamissa siellä ja tääll'
Sattuuhan niit' pieniä kolttosia
Kun on joutunut lystille pääll'
Mustia, punaisia, kirjavia
Saat nähdä sa joskus viel'
He puhuu kyllä intiaa, irlantia
Mutta suomi on pappansa kiel'

refrain

Mutt', tyttönen Suomen rannikon, ohoi
En vertaist' oo löytänyt sun
On nostettu hyyry ja skrubbattu »Koj»
Käy kanssani puuriin mun!
Et toista voi löytää niin luotettua
Kuin on Kalle Aaltonen tää
Hei! Hei! Kalle Aaltonen seuraa vain sua
Et koskaan sa mielestän' jää

Tippaakaan en kehu
Mutta sellainen jehu on Kalle Aaltonen
Seuduilta sieltä pitää surun olla pois
Missä vain on Kalle Aaltonen