Lirama

Hän asuu appelsiinipuun kanssa,
tyttö, joka joogaa.
Hän poimii kuolleet lehdet maasta,
kun me tulemme käymään.

Ja hän antaa,
minä saan.
Antamatta mitään minulle.

Kuin aamun aurinko,
kuin aamun,
kuin aamun aurinko.
Hyvän, hyvän aamun aurinko.

Se tyttö, joka joogaa.
Hän asuu pinesseä talossa,
pienen kukkulan vierellä.
Poimii roskat maasta,
Roskat, roskat, jotka veli pudotti.

Hän antaa,
minä saan.
Antamatta mitään mitään minulle.

Ja koirat, ne juoksevat.
Ja koirat, ne,
ja koirat ne juoksevat,
hyvässä hyvässä aamun auringossa.

Pienen kukkulan vierellä,
roskat, roskat, jotka veli pudotti.
Pienen kukkulan vierellä.

Ja hän on aina pukeutunut valkoiseen,
hän kuin enkeli, ja hän polttaa silmäni.
Ja kun hän kääntyy, hän hymyilee,
Me kävimme hänen luonaan ja hän ajaa meidät villeiksi.
Ja hän liikkuu kuin pieni tyttö,
minusta tulee lapsi, ja hän liikuttaa maailmaani.
Ja hän saa tuskan lämähdyksen ja kääntyy pois
ja jättää minut seisomaan.

Hän asuu appelsiinipuun kanssa.
Tyttö, joka joogaa.
Hänellä susi pitämässä hänet lämpimänä,
kun hän tulee käymään.

Hän antaa,
hän saa.
Antamatta mitään nähtäväksi.

ja päivä, se päättyy.
Ja päivä, se,
Ja päivä, se päättyy.
ja minulle ei ole tarvetta.

Tyttö, joka joogaa,
kun me tulemme käymään.
tyttö, joka joogaa.