Lirama

Uuden nuken saanut pikku Maija on
sinisilmän, keltakiharaisen
Ja nyt Maijalla on riemu rajaton
Silmät säihkyy, posket punoittaa

Uusi nukke niin hienona kulkee
ja se silmiään aukoo ja sulkee
Ja niin kaunis se on hymyssään tosiaan
et ei lie vertaistaan!

Mutta unhottuna, hyljättynä aivan
vanha nukkekoti nurkassansa on
Sen pää on alas painunut,
se laulavi murheissaan:
"En enää leikkiin kelvannut,
näin yksin nyt olla saan.

Olin kerran mä Maijalle rakas
jospa päivänkin taas saisin takas!
Jollei muuta niin kaunis ja puhtoinen
ja aina iloinen!

Vaan nyt on vaatteet kuluneet
ja pois puna poskiltain
Nyt kaik ovat mut hyljänneet
oon turha ja arvoton."

Mutta pikku Maija on niin herttainen,
hänpä noutaa nuken surevaisen
Uuden nuken seuraan kun hän viepi sen,
kohta ilolaulut kajahtaa!

Lalalallalalallaa, kaikki yhdessä tahtia tallaa!
Lapsikullat, te nukkea vanhaakin
siis kohdelkaa hellimmin!