Lirama

Kuinka voikaan aina käydä näin?
Eikö joku aikaa voisi kääntää taaksepäin?
Sua satuttaa en koskaan tahdo,
Sen tiedän
Ja kuitenkin tähän tultiin taas,
Nyt mitä sanoisin?

Pikkuinen, sait kyyneleet.
Sä auttajaas noin luotit taas,
Ja sait kyyneleet.
Sun pienen lapsen maailmas mä rikoin,
Tiedän sen,
Kuinka uudestaan, ehjäksi saan sen enää milloinkaan?

On niin kuin yö taas ois,
En nää mä huomispäivää.
On jäänyt eilinen ja huomista ei olekaan.
Yöhön jäin odottamaan.