Lirama

Kun ihmiskunnan aamu vasta alkoi sarastaa
ja lappi oli jättiläisten maana,
kaunis Malla-neito alkoi häitään valmistaa
sulhasenaan nuori uljas Saana.

Kaikkialta kansaa saapui Haltiin juhlimaan
ja kirkonkellot häitä alkoi soittaa.
Mut silloin astui kirkkoon tumma Peltsa Ruotsinmaan.
Hän vaimokseen myös Mallan tahtoi voittaa.

Hän aikoi estää häät ja kutsui velhot avukseen.
Ja pian saikin juhlakansa kuulla kauhukseen,
kun pohjoisesta vyöryi jää ja yltyi tuuli.

Kirkkokansa pakeni ja Mallaa sylissään
myös Saana alkoi juosten turvaan kantaa.
He kauas eivät ehtineet, kun jäivät alle jään
ja jähmettyivät Kilpisjärven rantaan.

On aikakaudet tuntureiksi heidät muuttaneet
ja Kilpisjärven kasvattaneet Mallan kyyneleet.
Kun jäinen pohjoistuuli soi myös itkee Saana.