Lirama

Ajan lujempaa
Taisin unohtaa sydämeni
väärään hotelliin,
pahamaineisiin huoneisiin
Kilometri toisen perään vaihtuu
"Unohdan sen!" - noin ajattelen
Ja tuhka polttaa reiän taas,
sen korjata voin - sielua en

Sydän taitaakin olla
vain yliajettu koira
Se ei haavojaan nuollut
eikä petä itseään
on rehellisesti kuollut

refrain:
Ja aurinko käy nousemaan
uusi aamu viitassaan
Ja varjot väistyy vuorten taa
ei armo väisty milloinkaan!
Se johdattaa mut uudelleen
valtatieltä risteykseen
Tässä valkeus, tässä tie!
Ei armo väisty milloinkaan
vaan vie!

Näen hetkissä
ohikiitävissä unelmani
Niitä hakemaan
menen kerran vain - ja taas uudestaan
Mutta jos mä joskus saan
jotain mikä harhaan sai lähtemään,
se onkin hauras hetki vaan
ja tyhjäksi jää jo täyttyessään

Ja mä tahtoisin olla
ihan vain sovinnolla
On niin vaikea myöntää
että synti miten tahtoo
mua edellään työntää

refrain

Pöly laskeutuu,
se siipiin jää
Kun sielu kuivettuu
eikä lennä enää
Mä suuntaa tiedä en,
taas rukoilen
nimeen Jeesuksen
Kuuletko sen?

Ja aurinko käy nousemaan

uusi aamu viitassaan
Ja varjot väistyy vuorten taa
ei armo väisty milloinkaan

Ja toiset uskoo voimakkaan
luonnolliseen valintaan,
tiedon tulvaan kasvavaan,
pörssikurssiin nousevaan!
Tai mielivaltaan sokeaan
kaiken oikeuttavaan,
sankaruuteen, kunniaan,
ihmiskunnan kuolemaan!
Ja jotkut uskoo sattumaan,
yhteen hetkeen ihanaan

Jeesus, auta
Kotiin vie
Näytä meille toisenlainen tie