Lirama

Taas merituulen tuoksun mä tunnen veden juoksun
katselen vain hiljaa.
Ja muurit vanhan ajan niin monen rakentajan
luo varjonsa iltaan.
Nään kujat niiden nimiin ja jyrkkiin rappukiviin
voin vuosisadat liittää.
Ne valvoo salaisuuttaan kuin laskuportin suuntaan
mua ohjaat lähirantaan.

refrain:
Daniela, Daniela
ajan pysähtymään vain jos saisin.
Daniela, Daniela
tämän hetken meille rauhoittaisin.
Nään auringon painuvan laskuun
kuin andrian aaltojen taskuun
sun silmäsi miksi nyt kastuu
Daniela, Daniela.
On aikamme ehtinyt iltaan
jää muistomme auringonsiltaan
sä kuiskaat ja vastaan vain hiljaa
Daniela, Daniela.

Mä sinut vielä tapaan kuin tuuli meren vapaan
taas elämääsi saavun.
Mä lennän vuorten takaa ja tahdon kanssas jakaa
taas illat kaikki aamuun.

refrain