Lirama

Mä katon ulos, istun ikkunan vieree
mun on pakko kierre poistaa ikkunast mielee
ja vaikka kuinka katon noit katujen valoja
mä nään tän polkuna ilman suurempia rajoja
Niin paljo muistoja mahtuu tähä kirjaan
kirjoitan hiljaa, annan mun mielen tääl virtaa
Elämä tällästä täst eteenpäin päästää
vaikeeta välil mut elämist näät sä
On paljo kysyttävää, mihin ei vastata
vastausta kysytää vaa, mitä on vastassa
Kun kattoo ylös näkee pelkkää taivasta
suuri maailma vastaa, selviitkö haasteesta
Mä luulin joskus et tääl jokainen on tärkee
ei siin mitään järkee ku sydäntä särkee
Kirjotin tän säkeen, istuin sen verran
kerron sen teille, tääl eletään vaan kerran

refrain:
Sataan suuntaan kääntyy tiet ja
tuhat viittaa ohjais mihin vaan
Vaikka satais suoraan silmiin suolaa
mä oman reitin kirjoitan

Kauan poissa mut nyt oon takas äänessä
pidin kädet kynässä ja silmät päätteestä
epakosta(?) oli ideat lopussa ja
tein nopeesti pari biisiä viikonlopussa
Ei jaksanu musan teko enää innostaa
hällävälii, periaate näkyy riimivihosta
lopus syntyy vaa yksinkertast riimii ja
myöhää syksyy yksinkertasii riimii
Ikkunalasin läpi elin elämäni
ikäväs jopa unohdin hengittäväni
Alko kyllästyttää ja jopa oksettaa
ja koitin kirjottaa et
joka sielu koskettaa
Mutta tiedän et on mahdoton ajatus
saada jengi ymmärtää kuin monta mahdotont ajatust
Olen skeptikko, usko edes itseeni
Ja kun katon peilikuvaa nii näen mä itseni

refrain

Sä katsoit mua suoraan silmiin (suoraan silmiin)
mä kätkin kyyneleeni ja piikit nielin
Mä toivoin et voisin hengittää (jos voisin) pinnan alla
tai juosta pakoon (pakoon)
Ja ne sanoo "älä suutu, älä itke, älä huuda"
ja mä tein ne kaikki, eikä kukaan mennyt rikki
Ja vaikka sä oot menny (sä oot menny)
mä nään nyt eteen
ja uuden sivun käännän, tiedän mihin meen

refrain