Lirama

Viesti tulee, viesti menee, eikä mitään mulle jää.
Tehtäväni nähkääs on vain viesti välittää.
En viesteistä niin välitäkään, pidän turpaa kii.
Mä katson pellon laidalla, kuinka vilja lainehtii.

(haloo, haloo, haloo, haloo)

Minäkin niittäisin, jos joku kylväs,
Mut minä olen vain puhelinpylväs.

En mä omaa mielipiteitä, en ajattele lain.
Ei muita siteitä kuin kanssa tolppain seuraavain.
Jos jotain joskus mietinkin, en sanotuksi saa.
Mä seison radan varressa ja latva lahoaa.

(haloo, haloo, haloo, haloo)

Poliittisesti en omaa selkärankaa,
Kannatan vain puhelinlankaa.

(haloo, haloo, haloo, haloo)

Sinä istut luuri korvalla, mut mua muista et,
Vaikka yhteydet on sulla jopa kansainväliset.
Saat maailmalta tiedon, sen suljet arkistoon
Ja uuden tiedon kanssa minä valmiina jo oon.

(haloo, haloo, haloo, haloo)

Digitaalisysteemi on vienyt hommasta hohdon
Ja tolpalta johdon.

(haloo, haloo, haloo, haloo)

Kesähelteet, lumisateet elän tolpan elämää.
Joskus proput palaa taikka kersat kivittää
Ja piuhan maahan kaivaminen tuskin ratkaisee,
Rasvanäppi-kaivurikuski kuuman linjan katkaisee.

(no, haloo)
(haloo, haloo, missä sä oot?)
(eihän täällä oo kettään)

Kohta kadottanut on maan alle ryhtinsä ylvään,
Henkinen elämä puhelinpylvään.

Kadottanut on maan alle ryhtinsä ylvään,
Henkinen elämä puhelinpylvään.