Lirama

Oven auki sait ja astuit sisään onnen huoneeseen.
Sanoit: "Rastui" ja kysyit, mitä teen.
"Tää on koti sun", mä sanoin.
Sinä sanoit: "Kiitos vaan"
Ja noin muutit meille asumaan.

Päivät tulivat ja sateet, sinun kanssas minä uin.
Liian pateettisesti kai suhtauduin,
Taivaan koristimme tährin
Ja lämmitimme veen.
Sitten lähdin minä hullu Espooseen.

Kotopesän kuolin sinne, enkä tullut ennalleen.
Kysyin: "Minne pesän tehdä saan, jos teen?"
Sinä nauroit niin kuin nainen,
Minä itkin niin kuin mies.
Erilainen oli syymme, kukaties.

Selkärepun selkään heitin ja lähdin seikkaileen.
Miksi reitin tunsin vain mä Espooseen?
Monta kellollista elin,
Toivoin, että kävisin.
Sinä pelin voitit, minä hävisin.