Lirama

Olit lintu. Olit leija.
Lentojätkä baarista.
Yhden illan odysseia,
seireenien saalista.

Enkä ymmärtänyt, miksi
ryhdyin sulle siskoksi,
ehkä luulin enkeliksi,
lumotuksi veljeksi.

Maattiin hiljaa taivasalla
kunnes aivan yllättäin
mustan nahkatakin alla
linnun sulkapuvun näin.

Ehkä Tuonen joutsenelta
sulkapuvun lainasit,
ehkä salaa kuolemalta
yhden illan varastit.

Tahdoit vielä kerran elää,
häikäistyä hetkestä,
etsit leijan lennättäjää,
tuulenpuuskaa viimeistä.

Kaiken rakkauteni annoin,
kaiken rakkautesi sain,
kunnes sylissäni kannoin
aamun sarastusta vain.

Olit lintu. Olit leija.
Kannoit sulkapukua.
Kuolematon odysseia,
enkeleitten sukua.