Lirama

Ei enää hehku hymy karan Helenan
Ei charmilinnan heimon kauniin Reginan
Mä muistan Hanna Tainin tuon jalorotuisen
ja Pekkarisen Ainin ja posken punaisen

On tytöt eilisestä paljon muuttuneet
on monet viehättävät puolet puuttuneet
se charmi luonnollinen ei kuole
milloinkaan mä olen onnellinen
jos takaisin sen saan

Tää koko nousukausi sodan jälkeinen
on ollut laskukautta pienen ihmisen
jäi kotikonnut rakkaat kun kamat kassiin
pakkaat, niin olemasta lakkaat sä onnellinen
kanssa tuttujen

Kun kerran päättäjät sen päätti oikkuineen
jos tahdon opiskella taikka työtä teen
niin käy ei kotikonnut vaan kaupungissa onnut
jos itsesi oot ollut sen vaihtanut oot muovifiilikseen

refrain:
Tulkaa tytöt takaisin ja olkaa niin kuin ennenkin,
pankaa meikit menemään tai kuolen ikävään,
tulkaa tytöt takaisin ja olkaa niin kuin ennenkin
olkaa niin kuin ootte vaan me kaikki teitä kaivataan

Se mikä kasvoistanne tänään kuvastuu
on rahamiesten toive joka toteutuu
kun mainosvalot loistaa
ne kriittisyyttä poistaa ja ihmisyyttä soistaa
ja todelliset arvot hukuttaa

Nää missit, mannekiinit roskalehdistön
kun täyttää aivokoppaan jääneen tyhjiön
näin määrää ajan hengen eikä niin kuin ennen
tuu tyttösestä nainen, viehättävä, tasapainoinen

refrain

Mies karski Impeään käy turhaan etsimään
vain hänen luomuksiaan kaikkialla nään
hän mitä tulee elämään, on Impi itsessään
niin kuin autoansa kohtelee hän myöskin tyttöään

Sä tyttö tunturin tai laitakaupungin
kun käytät aivojas niin pärjäät paremmin
se luonnollisuus aito ja mielenterveys
on elämisen taito, on siinä sulle kelpo sivistys

refrain

Tulkaa tytöt takaisin ja olkaa niin kuin ennenkin
olkaa niin kuin ootte vaan me kaikki teitä kaivataan