Lirama

Pulut nukkuu katolla, on liian kapea
Ranskalainen parveke, mä meinaan pudota

Sade roikkuu pilvissä ja äkkiä on ilta
Lissabon tuoksuu tänään työmiehen unelmilta

Kaunis ääni jostain kaukaa kulman takaa kantautuu
Kitaristi soittaa tremolon, ja kaikki unohtuu

refrain:
Amalia, amalia, laula mulle laulu rakkaudesta
Amalia, amalia, laula mulle sydämestä onnettomasta

Pieni baari avautuu ja valot sytyttää
Kävelen ohi ja koitan väistää sisäänheittäjää

Merimiehet katsoo yli tumman ulapan
Kaiho täyttää sydämen ja ääni laulajan

Sitoo kuuntelijan sielun kuin laivan satamaan
Saa vaimollensa lupaamaan en minä en, en enää milloinkaan

refrain