En jaksa tarkentaa, syntyy vaan
paradokseja, paradokseja.
Niin alkaa kirjoittaa hulluuttaan -
kone minua, kone minua.
Et voi mua myrkyttää - älä viitsi tyrkyttää
läheisyyttäsi, ymmärrystäsi.
Taas joskus tahdon sen, tarvitsen
sinun voimasi, kanavoimasi.
Mies etsii kartastaan maailmat
- imu siellä on, vastustamaton.
Sekasorto irrallaan - puolellaan
sekasorretun sekasortajat.
Hän nukkuu tuolissaan, sohvallaan,
sota sisällään, sota edessään.
Taaksensa tahtoo hän viehättävän
selänpesijän, ruumiinpesijän.
Et kuullut kaikkea - et nähnyt, tuntenut...
Ja tuhkakupin pohjaan rajat muistin särkyvät -
selkäytimellä ohjaat barbaariset näytelmät.
Et mistään kiinni saa, sua kone kirjoittaa...
Sanoinko niin? Sanoinko näin?
Sanoinko noin? Sanoinko näin vai niin?!
En kaipaa uusintaa, riittää kun
tämä hetki on, tämä tosi on.
Ei mitään tulkintaa turhaa..
Jäsenkirjakorttitalot romahtaa
- harhaa ne on...
Kone kirjoittaa ja lauseet katoaa...
En jaksa tarkentaa, syntyy vaan
paradokseja, paradokseja
Niin alkaa kirjoittaa hulluuttaan -
kone minua, kone minua
Mies etsii kartastaan maailmat
- imu siellä on, vastustamaton.
En kaipaa uusintaa - riittää kun
tämä hetki on, tämä tosi on...
|
