Ryöstin morsiamen,
niin ryöstin, en aio palauttaa
En myöskään lemmen ikitammen kuoreen
lupauksia upottaa
refrain:
Musta kuin puku jääneen sulhasen,
musta ja sopimaton
on marssiaskel, lyönti sydämen
jota käyvät kantapääni,
vääjäämätön ääni sisälläni takoo,
vielä marssittavaa on
Hautasin hunnun alle kummun
jonka päälle tammi varistaa
lehtensä kuolleet, loven vuolleet
viereen aortan
refrain
Tänä yönä kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin tulet kajastaa
kolme on soihtua ja kolme niistä ylimpänä kohoaa
Niin uskon, toivon kuin sen viimeisen
kaivan sekaan ikitammen juurien
Tänä yönä varmuudella suden tulet kasvojamme kavahtaa!
|
