Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa,
kaupunki on harmaa ja sataa
Slusseenin metroaseman seinään
piirrät ristin
ja kynä katkeaa
Sanot: jos tähän jotain nyt päättyy
niin jotain uutta saa se aina alkamaan
Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa
on kaupunki harmaa ja hiljaa sataa
Ei osoitteita, numeroita,
ei mitään
sanot turha on niitä enää vaihtaa
kun näissä kylissä asuu
ja kulkee näitä teitä
niin ei kirjeet mua voi tavoittaa
Ja mä en mistään sulle mitään tahdo
kirjoittaa
sun täytyy itse tulla katsomaan
Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa
hän laukkunsa nostaa
ja tiet eroaa
Sä et Suomeen tahdo tulla
sanot sulla on paha olla
niin kuin tää ei edes ois Eurooppaa
Sä vihaat noita asioita,
joiden vuoksi pienet ihmiset
aina
kotiin palaa
Mutta pidä sinä huoli ettet kotiis kuole
ettei koukkuun ne siellä sua saa
Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa
on taivas niin harmaa ja
hiljaa sataa
Mä en tunne sua
en tiedä minne aiot mennä
Mä tiedän vaan mitä ajat takaa
Sä et koskaan sitä ehkä myönnä,
ettet löydä muttet muuta osaa,
kuin vain jatkaa matkaa
Ja niinkuin levoton laulu,
joka koskaan ei pääty
Vaatii aina vaan laulajaa
Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa
hän laukkunsa nostaa
ja hän vaeltaa
hän vaeltaa
Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa
kaupunki on harmaa ja sataa
Slusseenin metroaseman seinään
piirrät ristin
ja kynä katkeaa
|
