(La-la-la-la-la-laa-la-la-laa-la)
Mä kerran yhtä tyttöä rakastin
ja sormusta kumpikin kanto.
Mut' pirulauta sitten se kuitenkin
myös naapurin poijalle anto.
(La-la-la-la-la-laa-la-la-laa-la)
No, ensin vähän aikaa mä kiroilin
ja kaikkea irtainta särky.
On vuosi siitä mennyt jo ainakin,
nyt mieli ei pienestä järky.
refrain:
On kapakka mun kotini
ja pirtusta totini
ja naisia tusinan verran.
Ja heistä joka ikistä –
ja turha on vikistä –
mä rakastan vain yhyren kerran.
(La-la-la-la-la-laa-la-la-laa-la)
Ja aina joskus - kostoksi ihan vaan –
mä naapurin poikaakin huijaan.
Ja kun sen katse välttää, niin piruuttaan
mä sormeni isken sen muijaan.
(La-la-la-la-la-laa-la-la-laa-la)
Ja onhan meillä yhteistä muutenkin,
kun naapuri ruokkii mun lasta.
Ja vaikka ei se tiedä, niin uskoisin
tää kaikki on alkua vasta.
refrain
Ja onhan sillä lapsella kasvoissaan
jo sellainen tuttukin juonne.
Ja syntymästä asti jo luonnostaan,
on sillä tää hummerin luonne.
(La-la-la-la-la-laa-la-la-laa-la)
Ja kun se siitä pikkasen kasvaa vain,
niin kaksi on silloin jo meitä.
Kun tämä pari reilusti rallattain,
käy maailman markkina teitä.
refrain
|
