Mennään ympäri pitkin näit vitun pitäjii.
Kaikennäkösii läntisii niin itäsii.
Tilanteit on tilois, aamuja on illois.
Hei tsekatkaa, tääl on viel sanoisin Lois.
Fiiliksen asialla, eilinen on toissa.
Työssä yös, myötäses ja myöhäs.
"Hei kato!" Jääräpää järjen sijaan.
Kaulaa myöten karhupuistossa.
Hei mitä vittua me tääl duunataan?
Jatkuu kyhä, kauas kaunas.
Kuka muka pyhä?
Kuka muka rauhas tääl?
Kävele vastaan jos jonkinlaist käpysiä.
Hei ku haippi hävii, onneks järki jää.
Kaadetaan maahan, meille tää tääl.
Huudetaan sitä mitä meille jää.
Ravataan asioil, lopunajan kelois.
Ollaa illois, pidois. Ollaa kaulaa myöten velois.
Koita vaan lopettaa, yritä kaataa.
Saatan elää pelos, mut oon vähintäänki elos.
Hullut kiillot hämäräst heijastaa.
Idästä syvältä betonien seasta.
Monet muistot muukalaisten
Hullut kiillot hämäräst heijastaa
Monet muistot muukalaisten
Ne joista vaietaan. Niin ne joista vaietaan
Monet muistot muukalaisten
Idästä syvältä betonien seasta
Hullut kiillot hämäräst heijastaa
Monet muistot, muistot, muistot
Ja silti opettelen viel puhuun, vaik osaan jo laskee.
Näkyy niin paljon ees, ettei ees nää taakse.
Tulee kulkija minkä minkäkin muistuttaja.
Korvaan kuiskuttaja, selkään puukottaja.
Tavotellaan jotain, jotain mitä ei ees nää.
Päätetään, säädetään, käännetään.
Ketä katotaan? Kuka sakottaa?
Ketä lahjotaan? Ota, ota, ota, ota! Minne mahdutaan?
Minne kuulutaan? Minne luullaan? Ketä ees kiinnostaa?
Monet muistot muukalaisten
Hullut kiillot hämäräst heijastaa
Monet muistot muukalaisten
Ne joista vaietaan. Niin ne joista vaietaan
Monet muistot muukalaisten
Idästä syvältä betonien seasta
Monet muistot muukalaisten. Ne joista vaietaan
Monet muistot muukalaisten. Ne joista vaietaan
|
|
