(Sä kasvoit neito kaunoinen
isäsi majassa,
kun kulkuri sinulta neitsyyden
vei halkovajassa)
Se neitonen olit sinä,
niin nuori ja sokea.
Ja kulkuri taasen minä,
joka kaiken jo kokea
olin saanut maailmalla,
ja käynyt sen öisiä teitä.
Nyt sinäkin taivasalla,
elät samaa rillumareitä.
refrain:
Sä kasvoit neito kaunoinen
siellä isäsi majassa,
kun kulkuri sinulta neitsyyden
vei halkovajassa.
Kuin kukka kaunis suloinen
siellä vihreellä nurmella
sä elit, kunnes mä himoiten
sinut taisin turmella.
Niin kohtalon kylmä käsi
vei parhaimmat sulosi.
Se muutti sun elämäsi,
otat kadulta tulosi.
Ja rahat me kaikki jaamme,
me kaksi yön varjojen lasta.
Jos enemmän joskus me saamme,
niin on juhla lositeliasta.
refrain (2x)
Sä elit kunnes mä himoiten
sinut taisin turmella
|
