Lirama

Eräänä päivänä heräsin ja kurkotin kitaraani kohti
En löytänyt sitä, se ei ollut missään, mutta huomasin etuoveni olevan raollaan
Ja ääni sanoi: Hei Orpheus, mene etsimään Euridice
Hän on kuollut, tuo hänet takaisin, hänellä on niin paljon..

Hänellä on niin paljon nähtävää
nähtävää

Joten menin alas, alas Alamaailmaan, hänen oli määrä syntyä uudelleen
hän sai uuden elämän, hän oli hengissä, hän paloi kuin liekki
Mutta minua oltiin käsketty olemaan katsomatta taakseni kun johdan häntä ulos
Mutta en voinut sille mitään, koska hän anoi minua, hän oli..

Hän oli huutamaisillaan

[r:]
Jos palaat katsomaan minua
Näet miehen tuskissa
Se on kestämätön tunne
Joka saattaa tehdä sinut hulluksi
Syyn vankilasta
Ooh, en voisi vapautua
Minut on lukittu masennukseen
Pienokainen, älä sinä halveksi minua

Aurinko on nukkumassa, dyynien takana, tiedän
He sanovat sen nousevan, minä en usko sitä, se ei ikinä tule loistamaan
Ja siitä päivästä lähtien hän on ollut kuollut ja minä paljon enemmän kuin surullinen
Koska paniikki tarraa ihmismieleen: hän on kuollut ja minä olen sokea

Olen sokea

[r] [2x]