Lirama

Sinun itsehillintäsi saa minut yksinäiseksi
Olen yrittänyt luottamusta, otin sen tänään aamiaiseksi
Olen kadottanut täydellisyyden, sotku ilman sanoja
(Ja) Kuten kaudet vaihtuvat minä jatkan huomioimatta
Kuva jota työstän - minä ilman minua
Kuva jota tutkin on lainattu

Koulutuksen jälkeen et käynyt enää järkeeni
Minusta näyttää että kaikki on samaa, aika, aika, aika ja aika jälleen
Hitaasti, kaikki mihin uskoin, kääntyvät valheeksi
Tähtääkseen ja ampuakseen ohi, minun yliluonnollisen taiteeni
Käytän liikaa aikaa itsekseni
Yritän selittää kuka olen

Miten se on mahdollista
Toivon että olisi tapa
(Yllättäen) Tunnen itseni voittamattomaksi
Olen veistos, tehty savesta

Tarvitsen jonkun rikkomaan hiljaisuuden
Ennenkuin se kaikki hajoaa kasaan
Tarvitsen jotakin mihin takertua
Ennenkuin hajotan sinut palasiksi

Pelkään, mitä mahdat ajatella
Ja kaikkia muovisia ihmisiä jotka ympäröivät minut
Minun täytyy löytää polku sinne mistä kaikki alkaa
Opettaakseni maailmalle minun yliluonnollista taidettani