Lirama

Se ei kätellessä katso silmiin.
Jos se puhuu, niin se puhuu hiljaa.
Sil on hiukset niin kuin heinäpelto
Talven jälkeen huhtikuussa.

Jos se kävelee, sen jalat liikkuu
Ja sen kädet menee takin taskuun.
Siel on tupakat ja tikkuaski.
Lompakko on housun taskussa.

refrain:
Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään.
Mies, jonka etunimi mieleen ei jää.
Mies, jonka kasvot ovat raastinrautaa hioneet.
Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään.
Mies, jonka sukunimi mieleen ei jää.
Mies, jonka talossa on suorat seinät ja tapetit.

Se ei hymyile, ja jos se nauraa,
Se on useimmiten väärä paikka.
Se on elokuvan loppukohtaus:
Sankari saa vihdoin naisen
Tälle naiset eivät juuri niiaa.
Mies ei liehittele, eikä riiaa.
Se on vähän että yksi tanssi,
Sitten ehkä vielä saatille.

refrain

Jos se itkee, sen silmät kostuu
Ja kädet nyrkkiin puristuu.
Jos se puhuu, niin se puhuu hiljaa
Ja katse hiekkaan sekoittuu.

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään.
Mies, jonka etunimi mieleen ei jää.
Mies, jonka kasvot ovat raastinrautaa hioneet.
Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään.
Mies, jonka sukunimi mieleen ei jää.

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään.
Mies, jonka talossa on suorat seinät ja tapetit.
Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään.