Lirama

Joku taivaankin kantaa
Kuten kaappinsa jokainen
Turha toistakin jalkaa
On siirtää puolelle kuolleiden
Jos kaikki kallion rinteet
Kohti luodetta kohoaa
On alamäellä suunta
Sitä kaakoksi kutsutaan

Joet vuolaina virtaa
Kuten ihmisten mieletkin
Tuuli koleaa ilmaa
Jaksaa puhaltaa jostakin
Yksi joista muita
Se kylmemmin kuohuaa
On joella suunta
Sitä kaakoksi kutsutaan

Kesät kankaita kuivaa
Pinnat kaivoista madaltaa
Missä suola on tuimaa
Olla tarvi ei huolissaan
Jos kulo matkoille päättää
Se tuulelta kyydin saa
On tuulella suunta
Sitä kaakoksi kutsutaan