Lirama

Myötätuuli täällä mua kuljettaa,
Maisemien kauneimpien kautta kieputtaa.
Enkä pudota voi,
Muille kellot soi,
Mua silkkisellä kämmenellä elo kättelee.

refrain:
Eikä ajat muutu,
Täällä lapset laulaa saa,
Ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa.
Kun viimein ilta saapuu,
Isoäiti hyräilee:
Kaunis kotkan käsi.

Turvallinen olo minut tuudittaa,
Vastatuuli vihaisena ohi puhaltaa.
Sitä mieti en,
Sekaan peilien
Minä kävelen ja katson.
Olen sydän paikallaan.

refrain

Selät hopeaiset alas varisee,
Paine matalampi myötätuulen halkaisee.
Jokin vinossa on.
Muiden ahdingon
Näen, vaan en välitä
Ja poskeni pullistan.

refrain

Eikä ajat muutu...
Pahan puoli syödäkseen...
Ja viimein ilta saapuu,
Isoäiti hyräilee:
Kaunis kotkan käsi.